Maailmanhistorian keskellä

Askeltaessasi Hagia Sofian kulmille, huomaat saapuneesi keskelle maailmanhistoriaa. Harvassa paikassa löydät näin monta historiallista kohdetta vain muutaman minuutin kävelymatkan etäisyydellä toisistaan.

Hagia Sofia (virallisesti Hagia Sofian suuri moskeija, turkiksi Ayasofya-i Kebir Cami-i Şerifi ) sijaitsee Euroopan puolella Fatihin alueella Istanbulin ensimmäisellä kukkulalla. Tarkemmin paikka on niemi historiallisella Sultanahmetin alueella, ja sitä ympäröi Marmaranmeri, Bosporinsalmi ja Kultainen sarvi kolmesta suunnasta.

Hagia Sofia kohoaa majesteettisena mestariteoksena Sultan Ahmet puiston (Sultan Ahmet Parkı) laidalla katsoen puiston vastapäätä kohoavaa toista historiallisesti merkittävää rakennusta, Sulttaani Ahmetin moskeijaa (Sultanahmet camii), jota myös Siniseksi moskeijaksi kutsutaan. Niinpä tämä puisto suihkulähteineen muodostaa kauniin ja historiallisesti henkeäsalpaavan aukion.

Keväisin puisto kuorruttuu värikkäistä tulppaaneista. Tulppaanifestivaalien (İstanbul Lale Festivali) aikaan näet Sultanahmet-aukiolla (Sultanahmet Meydanı) myös uskomattoman hienon, valtavankokoisen tulppaanimaton.

Kolme Hagia Sofiaa

Hagia Sofian innovatiivinen arkkitehtuuri, rikas historia, tärkeä uskonnollinen merkitys ja poikkeukselliset ominaisuudet ovat taistelleet aikaa vastaan vuosisatojen ajan. Nyt tuntemamme Hagia Sofia onkin rakennettu jo kolme kertaa samalle paikalle eli nykyinen versio tunnetaan ”kolmantena Hagia Sofiana”.

Ensimmäisen Hagia Sofian rakensi Rooman keisari Constantius II (vallassa 337-361) vuonna 360 ja sen nimi oli silloin Megale Ekklesia (Suuri kirkko). Kuitenkin viidennen vuosisadan jälkeen sitä kutsuttiin jo Hagia Sofiaksi (Pyhä viisaus), ja se oli kaupungin suurin toiminnassa oleva katedraali koko Bysantin ajan. Ensimmäinen kirkko katettiin puukatolla ja laajennettiin pystysuunnassa (basilika), mutta se poltettiin vuonna 404 tapahtuneen julkisen mellakan yhteydessä.

Itä-Rooman keisari Theodosius II (vallassa 408-450) rakensi toisen Hagia Sofian ensimmäisen raunioiden päälle vuonna 415. Tämä basilika, jossa oli myös puukatto, tuhoutui 15. tammikuuta 532 niin sanotun Nika-kapinan yhteydessä keisari Justinianus I:n viidentenä hallitusvuotena.

Kapinan jälkeen keisari Justinianus I (vallassa 527-565) päätti rakentaa Hagia Sofian paljon suuremmaksi ja loistokkaammaksi kuin sen edeltäjänsä. Rakentaminen aloitettiin vuonna 532, ja rakentajina toimivat Anthemios (matemaatikko) ja Isidoros (geometrikko ja insinööri). Niinpä kolmas eli nykypäivän Hagia Sofia valmistui viidessä vuodessa, ja se avattiin 27. joulukuuta 537.

Koko historiansa ajan tämä Hagia Sofian kolmas versio kohtasi tuhoa mellakoista, sodista ja luonnonkatastrofeista johtuen aina Istanbulin valloitukseen (1453) saakka, jolloin sulttaani Mehmet II:n (Fâtih Sultan Mehmed) joukot eli Ottomaanien valtakunta valloitti silloisen Bysantin valtakunnan pääkaupungin Konstantinopolin.

Ottomaanit pitivät Hagia Sophiaa valloituksensa symbolina, ja he panostivat sen ylläpitoon ja korjaustoimiin. Mehmed II:n eli Mehmed Valloittajan ajasta lähtien jokainen sulttaani pyrki lisäämään moskeijan kauneutta. Arkkitehti Mimar Sinanin lisäykset ja järjestelyt edistivät merkittävästi tämän maailmanhistorian tärkeän perinnön säilymistä.

Turkin tasavallan perustajan ja ensimmäisen presidentin Mustafa Kemal Atatürkin päätöksellä Hagia Sofiasta tehtiin museo vuonna 1934, ja se toimi museona vuoteen 2020 saakka. Heinäkuussa 2020 presidentti Erdoğan päätti muuttaa Hagia Sofian jälleen moskeijaksi. Tämä päätös muuttaa rakennus moskeijaksi merkitsi muun muassa keskiaikaisten kristillisten mosaiikkien peittämistä. Moskeijan suureen rukoussaliin levitettiin tällöin myös turkoosi kokolattiamatto.

Kierros sisällä Hagia Sofian suuressa moskeijassa

Ensimmäiseksi sisäpihalla sinut vastaanottaa kaunis ja mystinen lähde, joka tunnetaan myös nimellä ”Toivomuskaivo”. Tällä lähteellä on kiehtova historia, joka juontaa juurensa Bysantin aikakauteen. Legendan mukaan lähteen vedellä on erityisiä parantavia voimia.

Voimallisen rakennuksen sisäänkäyntikin on jyhkeä. Tämä moskeijan sisäänkäynnin jono kiemurtelee yleensä satoja metrejä puistoon asti, joten suosittelen saapumaan varhain aamulla. Viimeksi tein itse juuri näin eli saavuin jo klo 8. Hagia Sofia avautuu klo 9 eli lopulta jonotin vain noin 1,5 tuntia. Lisäksi kun saavut jonon alkupäässä, myös sekä ruuhkaa että ihmisten metelöintiä on sisällä vähemmän. Bonuksena vielä aamuauringon kajo ja energia värjäävät koko kauniin puiston molempine moskeijoineen suorastaan taianomaiseksi.

Hagia Sofia on avoinna vierailijoille joka päivä klo 09.00-19.30, mutta moskeija on kuitenkin suljettu vierailijoilta perjantaisin klo 12.30-14.30 rukousten vuoksi. Tämä on tilanne nyt, mutta otathan huomioon, että Istanbulissa kaikki voi muuttua yhdessä pienessä hetkessä, eivätkä edes netin tiedot pidä aina paikkaansa.

Koska Hagia Sofia on moskeija, sisäänpääsy on vapaa. Olet tervetullut myös yksin, siis ilman maksullisia oppaita tai ryhmiä. Tästä on paljon epäselvyyttä, ja valitettavasti turisteilta yritetään periä turhia maksuja. Mutta huomaathan, että vapaa pääsy koskee siis vain moskeijan sisäänpääsyä, ei muita tiloja.

Ensimmäiseksi saavut ulompaan eteiseen (outer narthex) ja sen jälkeen tähän sisempään eteiseen (inner narthex), jossa moskeijoiden tapaan riisut kenkäsi kuvan vasemmassa reunassa näkyviin kenkälokerikoihin.

Astuessasi sisään tähän yhteen maailman tunnetuimpaan rakennukseen, hengität ihmiskunnan historiaa, ja tämän paikan voimallisuus, kauneus ja pyhyys valtaavat sydämesi.

Hagia Sofian katon pääkupoli on 55,6 metriä korkea ja halkaisijaltaan noin 32 metriä. Kupolin lopullisen muodon suunnitteli arkkitehti Mimar Sinan. Pääkupolin alareunassa olevat 40 ikkunaa luovat vaikutelman, että kupoli leijuu ilmassa. Lisäksi pääkupolia reunustaa kaksi puolikupolia.

Turkkilais-islamilaisessa arkkitehtuurissa kupoli edustaa taivasta ja Allahin ykseyttä. Tästä syystä kupoliin on kirjoitettu Koraanin jakeita monoteismista, taivaasta, auringosta, tähdistä ja valosta.

Lähdemme kiertämään Hagia Sofiaa ulko-ovelta katsottuna myötäpäivään vasenta reunaa pitkin.

Kuljemme kohti etuosaa, mitä nimittäisimme alttariksi, mikäli olisimme kristillisessä kirkossa – mikä Hagia Sofia on historiassaan ollutkin.

Vasemmalle jää kaunis näkymä, mistä huomaamme, että Hagia Sofia on todella laaja rakennus myös sivusuunnassa.

Saavumme sykähdyttävän kauniiseen etuosaan.

Etuosasta löydämme värikkäitä lasimaalauksia. Pahoittelen, että minun ei ollut mahdollista saada parempia kuvia näistä hienoista taideteoksista auringonpaisteessa eli vastavalossa.

Käännymme ympäri ja näkymämme on nyt Hagia Sofian takaosaan. Takaseinällä näemme myös ulko-oven, josta saavuimme.

Jatkamme askellustamme yhä myötäpäivään tutkien nyt vasenta sivua etuosasta katsottuna. Huomaamme rakennuksen laajenevan myös tähän suuntaan.

Astuttuamme sisään tähän vasemman sivun tilaan, löydämme kauniin näkymän, missä suuntaamme ihastelemaan herkkää kultaista ”pitsikoristelua”.

Näkymä moskeijan suureen rukoussaliin sivun pylväikkörivistön takaa.

Historian havinaa. Näemme, että muutama muukin kuin pelkästään allekirjoittaneen bloggarin käsi on aikojen saatossa koskettanut tätä pylvästä.

Kierroksemme Hagia Sofian sisällä on päättymässä, ja poistumme samaisesta suuresta takaseinän ovesta mistä saavuimme.

Maailmanhistorian äärellä jopa pitkä bloggarikin tuntee itsensä sekä lyhyeksi että pieneksi. Tämä 7 metriä korkea vaikuttava puinen ovi on Hagia Sofian suurin ovi. Historiallisten lähteiden mukaan vain keisari ja hänen seurueensa käyttivät tätä ”keisarillista porttia” saapuessaaan Hagia Sofiaan. Muinaisten Bysantin lähteiden mukaan oven puu on peräisin Nooan arkista. Tämä tieto jää kuitenkin todisteiden puutteessa pelkäksi legendaksi, joskin silti kiehtovaksi mysteeriksi.

Kun katson kuvan omaa pukeutumistani, on tarpeen muistuttaa pukeutumissäännöistä. Koska Hagia Sofia on nykyisin moskeija, kaikilta vierailijoilta vaaditaan yleinen moskeijavierailuetiketti. Mm. naisten tulee suojata päänsä ja vartalonsa saapuessaan moskeijaan.

Tämä kuva on otettu vuonna 2020, ja tällä pukeutumisella minut käännytettäisiin tänä päivänä ovelta pois, vaikka hartiat ja pää ovatkin periaatteessa peitetyt. Pukeutumissäännöt ovat kuitenkin tiukentuneet ja ne ovat ehdottomat – tutustu vierailuetikettiin etukäteen! Ja varaudu siis naisena peittämään itsesi. Huomioithan, että mikäli liikut perheen kanssa, tämä koskee myös teini-ikäisiä tyttäriä.

Kun katsot tätä Hagia Sofian evakuointisuunnitelman karttaa, huomaat, että vaikka poistumme nyt Hagia Sofian moskeijan suuresta rukoussalista, olemme tutustuneet vain pieneen osaan koko Hagia Sofian alueesta ja korttelista.

Tässä postauksessa on mahdollista kertoa kaikkinensa vain suppea osa tästä upeasta ja monipuolisesta kokonaisuudesta, joten lisätietoa Hagia Sofiasta löydät täältä

Kierros ulkona korttelin ympäri

Me jatkamme matkaa nyt ulkopuolella kiertämällä koko korttelin. Nimittäin Hagia Sofia on mielestäni mielenkiintoinen myös ulkoa, ja joskus jopa tuntuu, että se on etenkin ulkopuolelta arkkitehtonisesti muuntautumiskykyinen kuin kameleontti.

Tämä kuva on otettu Gabasakal kadulta (Gabasakal Caddesi), mistä löydät myös Topkapın palatsin (Topkapı Sarayı) sisäänkäynnin.

Tässä puolestaan kaunis ja mielenkiintoinen Hagia Sofian korttelin kulma Soğuk Çeşme kadulla (Soğuk Çeşme Sokağı).

Jäähyväiset

Minulla on tapana käydä koko kierroksen jälkeen vielä jättämässä haikeat jäähyväiset Hagia Sofialle palaamalla korttelin kierrettyäni takaisin aukiolle. Niin teemme nytkin.

Kuvan kaunis rakennus oikeassa reunassa on Hürrem Sultan kylpylä eli turkiksi hamam (Hürrem Sultan Hamamı), joka on yhä toiminnassa. Sen on sanottu olevan yksi Istanbulin kauneimmista kylpylöistä. Hamamin edessä on kiva kahvila sekä myös jäätelökioski.

Nyt on aika jättää tämän vierailukerran lopulliset jäähyväiset tälle historialliselle aarteelle. Alla olevalla videolla pääset vielä lopuksi muistelemaan Hagia Sofiaa sisältä ja näet kerralla koko suuren rukoussalin.

Hagia Sofia, jäät sydämiimme.