Rakkaus, välittäminen ja huolehtiminen
Istanbulilaisten eläinrakkaus on ylimaallista ja uskallan väittää, että tämä koskee kaikkia. Rakkautta riittää yleensä kaikilta ihmisiltä kaikille eläimille. Ja vastavuoroisesti myös toisin päin.
Katueläimistä myös huolehtivat kaikki: kaupunki, kunnat, viranomaiset, poliisit, yritykset, ruokakaupat, ravintolat, kahvilat, asunto-osakeyhtiöt, asukkaat, huoltomiehet, vartijat ja yksityishenkilöt iästä riippumatta.
Lieneekö eläinrakkaus saatu jopa jo geeniperintönä. Tätä olen pohtinut, koska vasta vuoden ikäinen lapsenlapsenikin jo vaati, että kuljetamme katukissoja rattaissamme ulkoillessa. Iloisin hän oli silloin, jos kissoja oli jopa kaksi, toinen rattaitten korissa ja toinen hänen omilla hartioillaan.
Kaikki edellä mainitut tahot tekevät yhteistyötä katueläimistä huolehtimisessa. Eläimille rakennetaan koteja, ja niitä ruokitaan säännöllisesti. Usein katueläimet myös rokotetaan, ja muutoinkin niitä viedään tarvittaessa eläinlääkäriin. Puhumattakaan hellimisen ja paijaamisen määrästä…
Nyt lähdemme tutustumaan Istanbulin katueläinten elämään kuvien kera.
Kodit
Ruoka
Riittääkö meillä rakkautta?
Yhteenvetona totean jälleen kerran, että mielestäni kohtelemme eläimiä samoin kuin kohtelemme toisiamme ihmisinä.
Olen vuosien myötä tullut yhä vain vakuuttuneemmaksi tästä Istanbulissa etenkin juuri paikallisten eli alkuperäisten turkkilaisten keskuudessa. Turkkilaisethan ovat pääosin erittäin ystävällinen kansakunta. Tätä voit myös helposti havainnoida esimerkiksi kahviloissa ja ravintoloissa pelkästään seuraten ihmisten suhtautumista katueläimiin ruokaseurana. Silloin näet yleensä sen, kuka on paikallinen ja kuka on turisti, tai muualta muuttanut.
Tämä voisi olla tarpeellinen ja tärkeä aihe pohdittavaksi kaikkialla. Riittääkö meillä rakkautta ja auttamishalua muillekin kuin vain omalle kotieläimellemme? Tai entäpä myös muille ihmisille?
Koska vain rajattomalla rakkaudella ja välittämisellä luomme hyvää toisillemme, eläimillemme, luonnollemme sekä koko yhteiselle planeetallemme.