Skootterin ylpeä ”omistaja”.
Suomessa en koskaan tykännyt kissoista. Todellisuudessa en sentään ollut ihan kissanvihaajakaan, koska kaikki eläimet ovat minulle tärkeitä osana luontoa. Mutta halusin silti pysyä kaukana kissoista. Kissat olivat mielestäni – kynsineen kaikkineen – pelottavia, tylsiä ja etäisiä erakkoja; ne eivät kiinnostaneet minua vähääkään. Päinvastoin ärsyynnyin, kun ne yrittävät toisinaan tehdä tuttavuutta, olinhan ylpeästi koiraihminen. Mutta Istanbulissa kaikki on mahdollista eli Istanbulissa minusta tuli kissanrakastaja.
Monella yrityksellä on oma rakastettu kissansa. Tässä luontaistuotekaupan näyteikkuna.
Koko Istanbul rakastaa kissoja. Niin myös meidän perheemme. Kaupungin vilinässä kulkiessamme meitä ei hidastanut niinkään ruuhka, vaan se, että jokainen katukissa piti käydä rakastamassa eli ottaa syliin, silittää, suukottaa ja kysellä kuulumiset. Viimeistään siinä vaiheessa, kun kotona sitten asettelimme kuivuneet leivänkannikat aina yöksi ikkunalaudoille variksia ja lokkeja varten, kiinnostuin tästä yltiöpäisestä eläinrakkaudesta. Ja tosiaan, istanbulilaiset rakastavat ja kunnioittavat kaikkia eläimiä, ja myös pitävät niistä huolta kauniilla tavalla. Myös lentäville hyönteisille huomaan jo itsekin puhuvani istanbulilaiseen tapaan kohteliaasti: ”please, go out!” Ja usko tai älä, ne osaavat kieliä ja poistuvat!
Onko se aito? Olemmehan Istanbulissa eli tietenkin se on! Lisäksi kahvila on nimetty kyseisen kissan mukaan – Incir.
Perheessämme on kaksi kissaa: Göl ”the Bitch” ja Altan. Aluksi pysyttelimme kohteliaasti kaukana toisistamme, kunnes entinen katukissa, Altan, sulatti sydämeni kohtalokkaasti. Kerran hän tuli syliini, etsi hyvän asennon ja asetti päänsä sydämeni kohdalle – ja oli siinä aivan hiljaa paikoillaan tunnin ajan. Hämmentyneen liikuttuneena ymmärsin, että tällä tavoin se hoiti sydäntäni, joka oli silloin rikki ja väsynyt. Tämän ikimuistoisen hetken jälkeen Altan on itse asunut sydämessäni ja meille on muodostunut aivan erityislaatuinen suhde. Joka ilta, kun aika on, Altan pyytää syliini ja aloittaa tunnin sydänhoidon. Perheemme kutsuu näitä hetkiä nimellä ”love moments”.
”Love moment” Altanin kanssa; kissa joka vei sydämeni ja teki minusta kissanrakastajan.
Täällä vartioin minä, Göl. Luotettavasti?
Istanbulin katukissojen tarkkaa lukumäärää ei varmasti tiedä kukaan, mutta joka tapauksessa niitä on paljon enemmän kuin 100 000. Näet niitä kaikkialla, paitsi kaduilla ja aukioilla, myös vaeltamassa ravintoloissa, kaupoissa ja jopa moskeijoissa. Ne ovat puhtaita, hyvin ruokittuja ja hyvinhoidettuja, ja ne saavat aina paljon huomiota. Ympäri Istanbulia näet pikkuruisia puisia taloja, joita ihmiset sekä ravintolat ja kahvilat ovat rakentaneet katukissoille (ja myös katukoirille) kodeiksi. Ja ihmiset myös ruokkivat ja hemmottelevat kaduilla eläviä kissoja, he jopa vievät niitä tarvittaessa eläinlääkärille.
Katukissojen ruoka-aika. Niistä huolehditaan hyvin.
Istanbulissa näet paljon kissan- ja koirankoppeja, joita sekä yksityiset ihmiset että yritykset, ja joskus myös jopa kunnat, rakentavat katukissoille ja -koirille.
Istanbulin kansainvälisesti kuuluisin kissa on Tombili, jonka patsas löytyy Kadıköyn Ziverbeystä. Mutta myös meidän kadultamme löytyy kissapatsas: alla näet veistoksen, missä perheemme kissa, Altan, istuu ja katsoo koiraa. Tämän koiran kanssa Altan aikoinaan leikki paljon, ne olivat parhaat ystävykset. Veistos tehtiin kyseisen koiran muistoksi sen kuoltua.
Turkkilainen yritys Pugedon on esitellyt Istanbulissa erittäin modernin, lemmikkiystävällisen ja ympäristöystävällisen idean. Tämä kierrättävä laite vapauttaa vettä ja ruokaa katukoirille ja kissoille vastineeksi muovipulloista. Tällaiset koneet sijaitsevat lukuisissa paikoissa kaikkialla Istanbulissa, mikä parantaa katueläinten elämänlaatua. Nerokas ratkaisu – Pugedon voittikin sosiaalisen vastuun palkinnon vuonna 2015!
Sen lisäksi, että Istanbulilaiset todella rakastavat kissoja (ja kaikkia eläimiä), he ovat yleensä ystävällisiä myös kaikille ihmisille. Joskus pohdinkin, kohtelemmeko aina eläimiä samalla tavalla kuin kohtelemme toisiamme?
Vasemmalla kotona ja oikealla töissä