Sen piti olla ihan tavallinen päivällinen viehkeässä ja aina luotettavassa Happy Moon’s Cafessa, Fenerbahçessa, Kalamışin venesataman kauniissa maisemassa. Mutta siitä tulikin ikimuistoinen ilta, koska perheemme melkein kasvoi uudella jäsenellä, katukissalla.
Happy Moon’s Cafessa kaikki on kohdallaan. Ensinnäkin visuaalisuus ja tunnelma ovat ainutlaatuiset. Ravintola muodostuu kolmesta osasta: historiallinen ja idyllinen puinen huvila, (tarvittaessa katettava ja lämmitettävä) piha-alue sekä terassi Kalamışin venesatamassa Marmaranmeren rannalla.
Myös menu on monipuolinen ja sopii koko perheelle – ja tarvittaessa myös allergiat huomioidaan. (Tämä ei ole aina itsestään selvää, koska allergiat ovat paljon harvinaisempia Turkissa kuin esimerkiksi meillä Suomessa). Ruoka on herkullista, ja menu koostuu turkkilaisista, italialaisista, meksikolaisista, amerikkalaisista sekä paikallisista mauista.
Palvelu on aina parasta ja ystävällistä niin meille ihmisasiakkaille kuin turkkilaiseen tapaan myös katukissoille ja -koirille. Lisäksi kanta-asiakkaat todellakin huomioidaan, tunnet tulevasi kuin kotiin – vaikka tulisitkin kaukaa Suomesta saakka.
Meri houkuttelee meidät valitsemaan pöydän useimmiten terassilta, näin myös tällä kertaa.
Tässä ravintolassa viihdyt nauttien Kalamişin rannan kauneudesta, ja niinpä aika lentää kuin siivin. Lopulta saimmekin kokea vielä yhden Happy Moon’s Cafen erityisestä hienoudesta: upean auringonlaskun venesataman merelliseen horisonttiin.
Mutta sitten taianomaisen auringonlaskun värikkäässä hämärässä alkoi tapahtua kummia…
Yllättäen saimme pöytäseuraa: pienen, harmaan kissakaverin. Aluksi emme kiinnittäneet tähän suloiseen kissakaveriimme erityistä huomiota, koska Istanbulissa kissoja on kaikkialla. Ja on aivan normaalia ruokkia kissoja ravintolassa samalla kun itsekin syömme. Kissamme herätti kuitenkin huomiomme, koska hän aivan kuin vartioi pöytäämme tähystellen kadun liikennettä poikani tuolin selkänojalla, eikä hänellä tuntunut olevan kiire mihinkään.
Kissakaverimme ei ollut kiinnostunut minusta tippaakaan, hän oli selvästi tehnyt valintansa – ja se oli poikani. Tämä varmistui, kun hän lopulta käpertyi nukkumaan tuolille poikani laukun päälle, tarkasti kippuraan ja vallaten koko laukun.
Kun tarjoilija toi ruokamme, kissakaverimme antoi (katukissoille epätavallisen) kohteliaasti meidän ruokailla ensin ja vasta sen jälkeen tuli luontevasti kuin perheenjäsenenä ruokailemaan poikani lautaselta.
Lopulta kissakaverimme asettui istumaan poikani syliin, viihtyen siinä sellaisella varmuudella, että ymmärsimme hänen tehneen suuren valintansa – hän valitsi poikani uudeksi kodikseen. Me molemmat tunsimme tämän sydämissämme. Istanbulissahan on yleistä, että perheet adoptoivat katukissoja kotikissoiksi. Joskin myös kaduilla elävistä kissoista ja koirista huolehditaan hienolla tavalla.
Lopulta mekin päädyimme yllätykseksemme harkitsemaan erittäin vakavasti uutta perheenjäsentä, koska tämä kissakaverimme oli uuden kotinsa valinnasta niin täydellisen varma. Tuntui, että tässä kohtaamisessa oli väkisinkin jokin suurempi tarkoitus.
Valitettavasti elämäntilanteessamme uusi, karvainen perheenjäsen ei kuitenkaan ollut mahdollinen, joten jouduimme raskain sydämin pahoitellen kertomaan kissakaverillemme, että hänen täytyy tehdä uusi valinta tulevan kotinsa suhteen.
Niinpä kun kotiinlähdön hetki saapui, tunsimme sydämiemme särkyvän. Kohtaamisemme oli ollut niin merkityksellinen, että kyynelkin vierähti silmänurkistamme. Muistamme tämän ainutlaatuisen kohtaamisen aina kiitollisin mielin. Ja toivomme tapaavamme tämän kissakaverimme taas uudestaan seuraavalla päivällisellämme Happy Moon’s Cafessa – ellei hän sitten jo asu uudessa, unelmiensa kodissa. Se olisi tietysti kaikkein parasta.
Näitä viihtyisiä ravintoloita löytyy yhteensä jo 38 kappaletta niin Istanbulista kuin muistakin Turkin kaupungeista. Ja pienenä vinkkinä, Happy Moon’s Cafe löytyy myös Kadıköyn sydämestä.
´Afiyet olsun!´
Lisätietoa: Happy Moon’s Cafe