Särkynyt sydän

Kun elät arkea jättikokoisessa metropolissa, joudut pakosti tottumaan myös kurjuuteen ja ummistamaan silmäsi kauheuksilta. Mutta on olemassa raja, jolloin et enää kykene tähän ja sydämesi särkyy sirpaleiksi. Minulle tämä raja on nyt ylittynyt.

Kunnioitan istanbulilaisia niin paljon, että en enää voi kertoa pelkästään hyvistä asioista samaan aikaan kun heidän elämänsä kurjistuu kurjistumistaan. Heidänkin rajansa on nyt ylitetty, ja se on ihmisarvoisen elämän raja. Realismini on siis rakkautta. Ja sen seurauksena tällä erää blogini päättyy.

Huonon kehityksen seurauksena luonnollisesti koko kaupungin kokonaisenergia on muuttunut eli madaltunut rajusti. Tämä näkyy monessa; valitettavasti Istanbul ei ole enää entisensä.

Seuraavat kuvat kertonevat riittävästi siitä, mistä on kysymys. Vaikkakaan nämä kuvat eivät ole edes pahimmasta päästä, koska olisi epäkunnioittavaa tunkeutua kuvaamaan hädänalaisia ihmisiä.

Osa ihmisistä elää upporikkauksien keskellä, sen sijaan yhä suurempi osa tavallisista kansalaisista elää ihmisarvoa alentavissa olosuhteissa – köyhtyen ja kurjistuen päivä päivältä yhä vain lisää.

Esimerkiksi vuokra kolmen makuuhuoneen asunnosta on yli 10-kertaistunut viidessä vuodessa perheemme asuinalueella. Tänä aikana palkkojen ja eläkkeiden määrä ei kuitenkaan ole ratkaisevasti noussut. Luonnollisesti hintojen valtavan nousun koet aivan kaikessa, ja sosiaaliturvaa ei tavalliselle kansalaiselle juurikaan ole.

Ei siis mikään ihme, että Istanbulissa näet esimerkiksi vanhan, sairaan isoäidin keräämässä vilkkaan moottoritien varrelta saastuneita heiniä ruuaksi. Samaan aikaan pelkkä päättäjien luksuskotien huoneluku voi olla yli tuhat huonetta.

Kysymykseni kuuluukin, milloin meistä tulee humaaneja? Milloin ihmiskuntamme kehittyy tietoisen ihmisen tasolle? Milloin opimme välittämään ja rakastamaan?

Mitä Istanbulin arkielämä on opettanut meille kaikille?

Istanbul on kaikista vaikeuksistakin huolimatta ainutlaatuisen upea kaupunki, ja minulle hyvin rakas. Istanbul on myös korkein ja kovin koulutukseni, joka on kestänyt 10 vuotta. Niinpä haluan nyt kertoa myös niistä kehittävistä sekä kiitollisista oivalluksista, mitä olen Istanbulilta ja istanbulilaisilta oppinut. Luonnollisesti kysymys ei ole vain minusta itsestäni vaan opit annetaan aina meille kaikille yhteiseen käyttöömme.

1. Valta

Planeettaamme hallitsevan vallan laatu on niin kelvottoman alhainen, että hävettää olla ihminen. Lopettakaamme kuitenkin jatkuva muiden syyttely. Voimmehan muuttaa vain itseämme, joten yrittäkäämme tehdä parhaamme, jotta kehittyisimme itse ihmisinä vapaammaksi vallanhimoisesta egostamme kohti aitoa välittämistä ja ihmisyyttä. Nimittäin muistammehan, että koko maailman kehitystaso on yksilöiden kehitystason summa.

2. Vapaus

Arvostakaamme vapauttamme! Käyttäkäämme vapauttamme viisaasti ja rakentavasti niissä maissa ja kulttuureissa, missä meillä on vapaus. Ainaisen valittamisen sijaan avatkaamme siis itse aiheuttamiemme häkkien ovet ja itse rakentamiemme aitojen portit, ja liitäkäämme rohkeasti maailmaan tekemään hyvää – jokainen omalla osaamisellaan ja tavallaan. Silloin kun me kaikki toimimme näin, pienestäkin tulee suurta ja merkityksellistä.

3. Pyhyys, kunnioitus ja rauha

Onko maailmassamme mikään enää pyhää?

Tarvitsemme tuntea pyhyys-häpeä-akselin, jotta löydämme rajat ihmisenä olemiseen ja opimme kunnioittamisen hyveen. Huomaammehan, että pyhyyteen emme tarvitse uskontoja vaan ainoastaan oman sydämemme.

Kunnioitus on tärkeä testimme, joka kohdistuu vain ja ainoastaan meihin itseemme. Kykenemmekö siis kunnioittamaan kaikkia ja kaikkea? Kehityksemme tasosta kertoo eritoten se, kykenemmekö kunnioittamaan myös omasta maailmankuvastamme eroavia ajatuksia, näkemyksiä ja tietoa. Vain tällöin rauha tulee mahdolliseksi.

Rauha ei saavu maailmaamme mielenosoituksilla, marsseilla, toiveilla tai puheilla. Saavutamme koko maailman kokoisen rauhan, kun alamme jokainen itse elää rauhassa.

4. Arvot ja asenne

Älkäämme koskaan luopuko kohottavista hyvyyden arvoistamme. Ja rakentakaamme itsellemme rohkea, järkkymätön ja jääräpäinen asenne puolustaaksemme näitä arvojamme. Kaikki on sallittua säännöistä riippumatta sen rajoissa, että emme vahingoita ketään tai mitään.

5. Kärsivällisyys ja rohkeus

Koko elämämme on kärsivällisyyskokeemme, ja Istanbulissa tämä koe suoritetaan joka ikinen päivä. Arkielämä on vaivalloista, hidasta, epäloogista, työlästä, kuluttavaa ja aikaa vievää. Täällä opit esimerkiksi todella tietämään mitä tarkoittaa ruuhka…

Toisaalta opit haistamaan vaaran energian. Joskin läheiseni totesi tähän lakonisesti: ”Miksi pelätä, koska elämä Istanbulissa on joka tapauksessa aina vaarallista”. Elämä onkin aina riski – jos nimittäin elät elämääsi rohkeasti ja todellisesti elossa. Tämä on kuitenkin kannatettava ajatus, koska surullisen suureen ja tyytymättömään elävien kuolleiden laumaan ei ole viisasta liittyä.

”Most men die at 27, we just bury them at 72.”
– Mark Twain

6. Kansainvälisyys

Idän ja lännen historiallisena solmukohtana Istanbul avartaa sekä sinut että maailmankuvasi väkisinkin kansainväliseksi ja vähintään koko planeetan kokoiseksi. Suppeus karisee väistämättä.

Lisäksi kymmenien miljoonien ihmisten kansainvälisessä porukassa sekä koko elämä että myös kilpailu on kovaa, ja siksi yleinen osaamisen, ahkeruuden ja vastuullisuuden taso muodostuu korkeaksi.

Toisaalta saat automaationa nenällesi realismin silmälasit, olemmehan Istanbulissa maantieteellisesti koko maailmaa hallitsevan todellisen vallan keskipisteessä, tai vähintään sen naapurustossa. Niinpä ajattelenkin, että kaikkien päättäjiemme työn pääsyvaatimuksena tulisi olla arkielämän jakso jossain vieraassa ja erilaisessa kulttuurissa. Eikä tällainen sivistyminen demokratioissamme äänestäjillekään haitaksi olisi.

Kaikkinensa arjen kansainvälisyys on kuin lahja elämältä. Koska sekä henkisellä että fyysisellä ympäristöllä on suuri merkitys kehityksesi kannalta. Paikalla on siis todellakin väliä!

Kansainvälisyys tuo maailmaasi tiedon ja kokemuksen lisäksi uusia elämän värejä, tuulia ja makuja laajalla skaalalla. Ja toisaalta myös hyvin konkreettisesti, koska päädyt esimerkiksi terveellisen ja maukkaan ruuan maailmoihin…

7. Ruoka

Istanbul onkin ollut minulle kaiken muun lisäksi myös terveellisen ruuan korkeakoulu.

Yhtenä esimerkkinä alakuvassa alle vuoden ikäisen lapsenlapseni aamupala. Lapset syövät vauvasta asti samoja ruokia kuin aikuiset. Tämä tarkoittaa mahdollisimman luomua itse tehtyä ruokaa ja ruoka-aineita, joiden terveysvaikutukset tunnetaan jo kaukaa historiasta saakka. Teollista ruokaa vältetään kaikin keinoin.

Lisäksi ruokailurytmi on kaikilla sama. Vuorokauden tärkein ateria eli päivällinen syödään myöhään illalla perheen kanssa yhdessä keskustellen, nauttien ja iloiten – koskien myös vauvoja ja kaikenikäisiä lapsia. Tällöin nautitaan sekä kehon että hengen ravintoa. Olen vakuuttunut, että istanbulilaisille tyypillinen sivistys ja laaja yleistieto koko maailmasta alkaa kehittyä jo lapsena näistä hetkistä.

Kaikella tällä ravinto-osaamisella myös mm. uni-, allergia-, liikalihavuus-, ADHD- ja monet muutkin terveysongelmat loistavat pääosin poissaolollaan…

8. Vesi

Puhdas, makea vesi on planeettamme tärkein ja arvokkain aarre! Myös harvinaislaatuinen hienous se on – kotimaassani Suomessa nautimme luksuksesta juoden vettä jopa suoraan hanasta. Lapset kasvavat Istanbulissa tähän ymmärrykseen jo pienestä pitäen, ja kuvassa näetkin lapsenlapseni tutkimassa mielenkiinnolla puhtaan veden ”vesihanaamme”.

Tämä jättimäinen vesipullo tilataan kotiin toimitettuna, ja se kierrätetään. Voit valita myös lasisen pullon muovisen sijaan, mikäli voimasi riittävät sen käsittelyyn keittiössäsi.

Veden tärkeyden ymmärtäen istanbulilaiset odottavat aina ilolla sadetta. Sade kun täyttää tulevan vuoden vesivarastot ja turvaa näin elämän jatkumisen. He puhuvatkin siksi rakkauden sateesta. Ja harvinainen lumisade on jo suurta luksusta.

Vesi liittyy ydinolemukseemme, olemmehan suurimmaksi osaksi vettä, jolla on myös muisti. Astrologiassa vesi kuvastaa tunteitamme. Perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä vesielementtiä edustaa munuaisenergia, jolle kuuluu tunteistamme mm. pelko ja stressi. Vesi kommunikoi kanssamme niin henkilökohtaisella kuin planetaarisellakin tasolla. Yksinkertaisena esimerkkinä tästä me kaikki tunnemme veden ja Kuun yhteyden: täydenkuun ajan unettomat yöt ja merien vuorovesi-ilmiö.

Arvostakaamme siis vettä saastuttamatta sitä tai tuhlaamatta sitä turhaan. Vesi todella on planeettamme ainutlaatuinen lähde; kun puhdas vesi loppuu, elämämme päättyy.

9. Meri ja luonto

Vedestä pääsemme luonnollisesti mereen ja luontoon. Istanbulin kaltaisessa jättimetropolissa arkea kokeneena arvostan luontoa yhä vain enemmän – mikäli se edes on mahdollista. Meistä jokainen voi tehdä henkilökohtaisen päätöksen luontomme kunnioittamisesta, ja myös osoittaa sen omalla käytöksellään.

Luontomme, ja koko tämä planeettamme, on nyt ainoa elinkelpoinen ”avaruusaluksemme” tässä universumissamme. Joten olemmeko tosiaan niin yksinkertaisia ja kehittymättömiä, että tuhoamme sen – siis ainoan elämisen mahdollisuutemme?

Luonto on kaunis, viisas ja tyyni elämänantajamme sekä hoitajamme. Luonnolla on myös väkevä tietoinen, henkinen ja ylimaallinen ulottuvuus.

Mutta luonnon kanssa toimiminen on aina vastavuoroista. Vaikka luonnolla onkin pitkä pinna, lopulta se antaa meille juuri sen, minkä me ansaitsemme. Ja vain sen, niin hyvässä kuin pahassa. Olemmehan tämän jo huomanneetkin mm. yhä lisääntyvistä luonnonkatastrofeistamme, mitkä ovat luonnon käyttämä kieli keskustella kanssamme. Tai oikeammin yksi monista kielistä. Mikä siis on kielitaitomme? Entä käyttäytymisemme saldo? Olisiko jo vihdoin aika alkaa kuulla ja kunnioittaa luontoa? Olisiko muutoksen aika?

Milloin ihmiskuntamme kehitystaso riittäisi luomaan täysin uudenlaisen maailmanjärjestyksen ja yhteiskuntajärjestelmän, joka ei perustu nykymuotoiseen kulutukseen, ostovoimaan ja rahaan = luontomme ja planeettamme tuhoamiseen? Vain tämä olisi todellista luonnonsuojelua, kaikki muu on pelkkää mitättömän pientä näpertelyä.

Oikeammin sanoen, luonnonsuojelumme pitäisi lopettaa kokonaan. Ja sen sijaan meidän tulisi alkaa elää sellaista elämää, että luonto säilyy – ja vieläpä kukoistaa yhdessä meidän kanssamme.

10. Kauneus

Kauneus on meitä suuresti ja monipuolisesti hoitava voima. Tästä seuraa käänteisesti se, että rumuus heikentää energioitamme ja voi lopulta jopa altistaa meidät sairastumiselle. Tätä meillä länsimaissa – etenkään kotimaassani Suomessa – ei vielä ymmärretä.

Perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä tämä on itsestään selvää ja kuuluu diagnostiikkaan. Niinpä tämä on yleisesti tuttua Istanbulissa. Nimittäin Silkkitien mukana kiinalaiset vaikutteet ja osaaminen tulivat tutuiksi Istanbulille (silloiselle Konstantinopolille) jo pari tuhatta vuotta sitten.

Yläkuvassa ihmisen luomaa kauneutta Yenikapın metroasemalla (Yenikapı Metro İstasyonu), alakuvassa puolestaan luonnon ”maalaama” taideteos Yıldız -puistossa (Yıldız Parkı).

Mutta huomaammehan, että mikään ei estä meitä esimerkiksi tekemästä kodistamme kaunista eli meitä hoitavaa ja terveyttämme ylläpitävää jokaisena päivänämme. Entäpä ajatuksemme, sanamme ja tekomme – ovatko ne kauniita ja kohottavia?

Valitkaamme siis aina kauneus kaikessa – niin aineellisessa kuin aineettomassa.

11. Historia

Planeettamme historia on yhteistä, se kuuluu meille kaikille niin yleisellä tasolla kuin henkilökohtaisestikin.

Henkilökohtainen historiamme johdattaa meidät juurillemme läpi aikakausien ja myös läpi monien elämiemme. Vaikka onkin tärkeää elää nykyhetkessä, on myös viisautta kuulostella, mikä historia vetää meitä puoleensa magneetin tavoin. Koska juuri sieltä löydämme paljon aarteita elämäämme. Toisinaan voimme oppia ja kehittyä, toisinaan taas iloita ja kiittää – sekä samalla ihastella kaikkea kohottavaa kauneutta. Historiamme todella on keino tuntea itsemme syvällisesti.

Koko planeettamme historiaa meidän kaikkien tulisi vaalia yhdessä. Se on yhteinen menneisyytemme ilman rajoja. Historiallisessa mahtikaupungissamme, Istanbulissa, tästä on heränyt yleinen huoli. Tärkeiden historiallisten paikkojen restaurointi kun tarkoittaa maailmanlaajuisesti säilyttämistä ja kunnioittamista, ei tuhoavia muutoksia yhteiskunnan kunkin aikakauden motiivien mukaisesti.

12. Lapsi- ja eläinrakkaus

Mikäli emme kykene rakastamaan lapsia ja eläimiä, ihmisyyttämme ei ole meissä enää paljoa jäljellä. Istanbulissa tämä on itsestään selvää, ja tästä on muodostunut syvällinen oppi minulle. Lasten lisäksi kaikki eläimet ovat tärkeitä ja arvostettuja, mutta kissoilla on aivan oma erikoisasemansa. Istanbulissa kuulee sanottavan, että kissat ovat jumalia. Ja tämän huomaat kaikkialla; kissojen ja ihmisten välinen rakkaus on aivan ylimaallista ja myös molemminpuolista. Pienestä pitäen. Omalla kokemuksellani uskonkin, että tämä rakkaus periytyy Istanbulissa jo geeneissä – molemmilla.

13. Perhe

Omat lapsemme ja perheemme ovat sekä tärkeimpiä kehityskoulujamme että suuria rakkauksiamme. Usein meille muodostuu elämän varrella monia perheyhteisöjä, ja toisinaan läheisin perheemme voikin löytyä yllättäen jopa toisesta kulttuurista.

Oheisella videolla Istanbulin perheemme isoisän ja lapsenlapsemme rakkauden juhla musiikin sävelin: ”He is our Grandson, Demir. He is 20 days old. I’m trying to feed some real music into his newlyborn ears…”

14. Rakkaus

Olkaamme rohkeita koko elämän lisäksi myös rakkaudessa. Emmehän siis petä itseämme ja tee myönnytyksiä rakastaessamme. Älkäämme tyytykö täydellisyyyttä vähempään vaan valitkaamme aina aito kohtaaminen. Molemmin puolin.

Frida Kahlo sen jo kertoi: ”Take a lover who looks at you like maybe you are magic.”

Rakkaus on aina vapaata, kohottavaa ja kannustavaa – muutoin se ei ole rakkautta. Rakkaus tuo elämäämme valtavasti valoa kulkiessamme yhdessä rakastettumme kanssa kehityksemme polkua. Älkäämme kuitenkaan unohtako tärkeää omaa kehitystyötämme, koska voimme kohdata toisen ihmisen vain sillä tietoisuuden tasolla, minne olemme itse kavunneet. Vasta sitten, kun kutsumme universaalin rakkauden asumaan sydämeemme, kykenemme todellisesti rakastamaan.

Yksi istanbulilaisten erityislaatuinen ja suuresti arvostamani piirre on se, että vaikka vaikeudet painavat heidän hartioillaan tällä hetkellä jopa koko heidän olemassaoloaan uhkaavalla raskaudella, he kykenevät silti kannustamaan läheisiään voimallisesti joka ikinen päivä. Valitus sen sijaan loistaa poissaolollaan.

Mutta juuri näin toimii rakkaus, ja juuri tätä on minun Istanbulini.

15. Seuraa tietäsi, vaali kehitystäsi – ja rakasta muutoksia kiittäen kaikesta

Voin vankalla omalla kokemuksellani kertoa, että kun vain seuraat omaa elämäsi tietä tarkasti, rohkeasti, sitkeästi ja uskollisena itsellesi, maailmankaikkeus palkitsee sinut johdattamalla sinut juuri niille askelmille ja juuri sinne minne pitikin. Vaikka tiesi saattaakin kulkea mitä uskomattomimpien mutkien kautta.

Mutta edellytyksenä on, että lopetat myös oman elämäsi suhteen muiden syyttelyn, uhriutumisen ja valittamisen, ja keskityt sen sijaan itsesi tietoiseen kehittämiseen. Kehittyminen on palvelemisen ohella elämämme tärkeä tarkoitus. Tämä on syytä tiedostaa, koska kannat siitä itse vastuun. Saat nimittäin aina juuri sen, minkä ansaitset – elämäsi ja ihmissuhteittesi laatu kertoo sinulle realistisesti ja lahjomattomasti kehityksesi tason.

Myös elämäsi rohkeat muutokset kertovat kehittymisestäsi, koska jos ja kun todellisesti kehityt, entinen elämäsi ei enää tyydytä. Ihmiskunta on käpertynyt jumitukseen, mutta sinä olet henkilökohtaisesti vapaa valitsemaan rohkeammin ja tietoisemmin. Muutos ja laajentuminen ovat sekä elämäsi että koko maailmankaikkeuden perusperiaatteita ja kaiken kehittymisen edellytys.

Myöskään sattumia ei ole, elämä on aina täysin oikeudenmukaista. Mikäli haluat väittää vastaan, on suositeltavaa keskittyä tutkimaan yhä syvällisempiä elämän viisauksia ja universaaleja lakeja. Nimittäin pelkän elämässä selviämisen sijaan on viisautta oppia toimimaan elämän kanssa yhteistyössä.

Tunne siis itsesi ja tiesi, koska valinnoillasi luot elämäsi. Voit valita vapaasti, mutta valintojesi seurauksista vastaat aina itse. Tutustu itseesi syvällisesti! Hanki eksoottisten kaukolentojen sijaan matkalippu sisimpääsi. Luksusloma jää kylläkin silloin pitämättä ja päädyt pitkälle työmatkalle yksin, mutta takaan, että myös matkasi tuliaiset tulevat olemaan säihkyvämpiä kuin kalleinkaan luksus. Kiinnostu siis itsestäsi, unohda muut. Anna muille rauha kulkea omilla elämänsä askelmilla. Inspiroidu omasta elämästäsi!

Harjoita erottelukykyäsi äläkä hukkaa elämästäsi hetkeäkään mihinkään turhaan tai kehitystäsi madaltavaan. Väistä muodikkaat viihdehenkisyyden harhapolut. Todellisesti tietoisella tiellä kulkiessasi et enää tarvitse viihdettä viihtyäksesi elämässäsi. Kerää elämääsi tyhjän hötön sijaan kehittävää tietoa, ja ajattele aina itse. Mutta muista samalla, että vain koettu tieto on totta. Koe siksi elämää rohkeasti, älä tyydy vähään. Elämässä kuuluu olla makua!

Maailmankaikkeus antoi viisaudessaan (astrologisen) karttansa avuksesi elämäsi tiellä suunnistamiseen. Opi siis tuntemaan Aurinkokuntamme planeettojen liike ja energioiden laatu. Suostu elämäsi kartan sykleihin, ja elä elämäsi oikea-aikaisesti. Vaali omaa polkuasi, ja privaattia ydinolemustasi. Toivota tervetulleeksi elämäsi aallot: valo ja varjo. Kohtaa varjoisat vaiheet kiitollisena kehittymisenä. Rumi sen jo aikoinaan sanoi: ”The wound is the place where the light enters you.”

Kiitä siis aivan kaikesta! Kiitos on voimallisin mantramme; se on tärkein ja vaikuttavin rukouksemme, varma negatiivisuuden poistajamme ja yksi väkevimmistä elämämme luomisen työkaluista. Ilo puolestaan on kiitollisuuden tärkeintä ravintoa. Tähän elämän todelliseen kiitolliseen iloon sinut johdattaa elämänkokemustesi syvä ymmärtäminen kuorrutettuna hiljentymisellä ja rauhalla. Ja tämä kaikki vieläpä vastavuoroisessa yhteydessä maailmankaikkeuden kanssa.

On helppo yhtyä Michelangelon viisauteen : ”The greatest danger for most of us is not that our aim is too high and we miss it, but that it is too low and we reach it.”

Mistä toivoa?

1. Universaali viisaus

Istanbulissa sinulta kysytään yleensä ensimmäiseksi astrologinen aurinkomerkkisi, nousumerkkisi ja Kuun sijainti syntymäkartallasi sekä lisäksi poliittinen kantasi. Tämä onkin loistava avaus uuden ihmisen kanssa, koska saat välittömästi tietoa siitä, onko tapaamisessa mahdollisuutta syvempäänkin kohtaamiseen. Tämänkaltainen kiinnostuneisuus myös kertoo sekä laajasta maailmankuvasta että universaalien viisauksien ymmärtämisestä.

Universaalissa viisaudessa kaverinamme on koko Kosmos, joten tiedon määrä on rajatonta ja vieläpä vapaasti käytettävissämme. Meidän tarvitsee vain puhkaista konkreettinen arkikuplamme ja suunnata tietoisuutemme hiukan korkeammalle ja laajemmalle tasolle.

Myös historiamme vanhat viisaudet toimivat tärkeinä tienviittoinamme, ja niistä minulle henkilökohtaisesti tärkein on suufimystikko Rumin universaalin rakkauden filosofia.

Rumin ja suufilaisuuden löydät myös Istanbulista, vaikka Rumi asuikin suurimman osan elämästään Turkin Konyassa. Tosin Rumi oli alun perin persialainen ja kirjoitti persian kielellä eli farsiksi. Tästä iranilainen perheenjäseneni minua aina muistuttaa kertoen Rumin olevan juuri heidän kansallisrunoilijansa. Niin tai näin, Rumin viisaus kaikuu kaikkialla maailmassa. Ja samalla suufimusiikille tärkeän ney-ruokohuilun maagiset sävelet kuiskivat meille kaikille Jumalan mysteereitä.

Tästä aiheesta olen kirjoittanut aikaisemmin oman postauksensa, missä kerrotaan myös Istanbulin Galata Mevlevi-museosta (Galata Mevlevihanesi Müzesi) ja pyörivistä dervisseistä. Löydät sen täältä

Ney-huilu soi sulosäveliään kadulla Istanbulin illassa… Alakuvassa erityisen onnellinen bloggari astuttuaan juuri soitinkaupasta ulos ikioma ney-huilu hyppysissään. Taustalla Galata Mevlevi-museo, jota suuresti suosittelen vierailukohteeksi.

Rumin Konyaan saakka en ole valitettavasti vielä päässyt, mutta näin kuitenkin Konyan Mevlâna-museon (Mevlânâ Müzesi) ja Rumin mausoleumin pienoismallin Istanbulin Miniatürk-puistossa. Tätä vierailukohdetta suosittelen erityisesti historiasta ja arkkitehtuurista kiinnostuneille. Lisätietoa täältä

2. Kokonaisvaltainen ihmiskäsitys

Ihmiskunnan historiassaan jo hyvin tuntema kokonaisvaltainen ihmiskäsitys alennettiin häpeällisesti suunnilleen siihen samaan aikaan kun raha keksittiin ainoaksi arvoksemme. Sekä sairaanhoidostamme että kaikesta hyvinvoinnistamme tuli lähinnä supistunutta pelkän yhden osa-alueemme eli kehon muokkausta ja oireen hoitoa – yleensä bisnes edellä. Tulokset ovat jääneet liian heikoiksi.

Nyt tässä koko maailmaa ravistelevassa suurten muutosten ajassamme meidän on alettava jälleen laajentumaan ja kehittymään supistumisemme sijaan. Tämä tarkoittaa mm. ihmisen kolminaisuuden ymmärtämistä: olemme keho, mieli ja henki. Siksi sekä terveytemme että hyvä ja laadukas elämämme muodostuu näiden kolmen olemuspuolemme tasapainosta. Tämä tarkoittaa omaa työskentelyämme tasavertaisesti näiden kaikkien kolmen osa-alueemme kehittämiseksi. Ja myös tulevaisuuden lääketieteemme tulee väistämättä olemaan keho-mieli-henki-lääketiedettä.

Tähän tulevaisuuden lääketieteeseen liittyy ymmärrys energiasta. Ikiaikaisten viisauksien lisäksi fyysikoillamme on jo nyt laaja-alaista tietoa maailmakaikkeuden energioista, joten tätä tietoutta soisi sovellettavan yhä enenevässä määrin kaikessa käytännön elämässämme.

Koska Istanbulista löytyy sekä historiallista perspektiiviä että modernia osaamista, tämä kokonaisvaltainen osaaminen näkyy joka päivä sekä lääkäreiden että muidenkin hoitoalan ammattilaisten korkeassa tasossa. Samoin myös huikean hienossa asiakaspalvelussa ja sydämen auttamishalussa.

Mikäli toiveissasi on laadukas ja turvallinen lääketieteellinen hoito tai -operaatio Istanbulissa, suosittelen assistentiksesi Zeynep İyisonia. Hän auttaa sinua kaikissa operaatioosi liittyvissä kysymyksissä räätälöidysti tarpeesi mukaan – taatusti luotettavasti. Zeynep osaa etsiä sinulle myös sopivan ja korkeatasoisen klinikan. Lisätietoa löydät edellisestä postauksestani tai ottamalla rohkeasti yhteyttä suoraan Zeynepiin sähköpostilla [email protected]

Minulla on monipuolista omakohtaista kokemusta Istanbulin hierojista erikoislääkäreihin, ja kaikesta siltä väliltä. Yksi hyvä esimerkki on Metin Hara, josta löydät aiemmin tekemäni postauksen täältä. Alla oleva kuva on Metin Haran kirjasta ”Invasion of Love” The Path.

Tästä kaikesta voisimme ottaa oppia myös kotimaassani Suomessa…

3. Yhteinen, tärkeä demokratia

Yhteisöllisyys tuo istanbulilaisille tukea ja toivoa – niin henkilökohtaisesti kuin yhteiskunnallisestikin. Demokratiaan uskotaan lujasti, ja sen symbolina suuresti arvostetaan ja kaivataan Turkin tasavallan perustajaa ja ensimmäistä presidenttiä, Mustafa Kemal Atatürkia. Tämän koet aina ja kaikkialla, mutta luonnollisesti erityisesti merkkipäivinä. Näissä kuvissa ja videoissa koet 10.11. vietettävän Atatürkin muistopäivän (Atatürk’ü Anma Günü).

Tämä juhlahetki on aina erityisen koskettava, mutta sen ajankohtaisuus planeettamme nykytilanteessa on korostunut viime vuosina itselläni kyyneliin saakka – enkä ole ollut ainoa.

Istanbulin rannat liputetaan Atatürk -lippunauhoin, joiden taakse ihmiset asettuvat. Ensin kaupungin hälytyssireenit huutavat ihmisjoukon hiljentyessä tärkeän asian äärelle. Tällöin myös jopa Istanbulin ruuhkainen liikenne hiljenee hetkeksi. Suurin osa Istanbulin yli viidestä miljoonasta ajoneuvosta pysähtyy yhden minuutin ajaksi kunnioittamaan Atatürkia ja demokratiaa.

Tämän jälkeen lauletaan yhdessä Turkin kansallislaulu eli Itsenäisyyden hymni (İstiklal Marşı). Laulun aikana taivaalle ilmestyy varjoliitäjiä Atatürkin sekä Turkin lippujen kera.

Demokratia ei ole itsestäänselvyys maailmassamme. Tämän kokeneet eivät voi välttyä kyyneliltä… Jo pelkästään oheiselta videolta voit laskea montako uskonnollista konservatiivia näet kannattamassa ja puolustamassa demokratiaa. Vastaus on täysi nolla. Tämän pitäisi herättää koko maailman sivistyneistön. Arvostakaamme ja vaalikaamme siis demokratiaamme!

Kuvassa nuoret istuvat juhlatilaisuuden jälkeen Marmaranmeren rannalla Atatürk -purjeveneen äärellä kietoutuneena Atatürk -lippuun. Uskon, tai oikeammin tiedän, heidän pohtivan ”Onko meillä enää toivoa?”

4. Rakennetaan siltoja sotien sijasta

Koska me kykenemme rakentamaan siltoja jopa maanosasta toiseen – kuten tässä kuvassa Bosporinsalmen yli Aasiasta Eurooppaan – meidän tulisi kyetä rakentamaan siltoja myös sydäntemme välille. Koska juuri sydämissämme asuu universaali rakkaus ja empatia.

On realismia, että rakastaminen ei ole aina helppoa. Mutta helppoutta ei kukaan ole meille luvannutkaan, eikä helppo elämä edes ole paras elämä. Henkilökohtainen kehitystyömme on aina haastavaa, mutta se on kaiken vaivan arvoista, koska se on avain rakkauteen.

Mikäli tämä tuntuu vaikealta, voisimme aloittaa yksinkertaisesti vain istumalla alas, kuuntelemalla sekä itseämme että toisiamme kunnioituksella – rauhassa sydäntemme tasolla ja egomme sammuttaen. Ottaen mallia Marmaranmeren illan lempeydestä. Myrskyävä, vapaa ja villi merikin tyyntyy, kun sen aika on.

5. Annetaan rakkauden roiskua

Tämä ensimmäisen kahden kulttuurin mummouteni äitienpäivän onnittelukukka kertoo minulle eritoten rakkaudesta yli rajojen ja kulttuurien.

Rakkautta rajattomasti säteilevä vallaton pikku vesselini pitää huolen siitä, että tämän ”babaannen” (=mummon) ilon rypyt syvenevät päivä päivältä. Oi tätä riemullista rakkauden roisketta…

Entä jos me kaikki yhdessä valitsisimmekin rakkauden joka ikisenä uutena aamunamme?!

Sydämelliset kiitokset!

Koen tiettyä haikeutta päättäessäni nyt blogini noin 50 postauksen jälkeen, koska en tunne päässeeni aiheissa vielä kunnolla edes alkuun. Istanbul on niin loputtoman mielenkiintoinen ja monipuolinen, että aiheet eivät taatusti lopu edes kokonaisen yhden elämän aikana. Mutta kaikella on luonnollinen aikansa ja merkityksensä, ja elämämme aallot kuljettavat meitä eteenpäin jatkuvana virtana…

Kiitos kaikille blogini lukijoille, on ollut ilo palvella teitä sekä kirjoittamalla Istanbulin ihanuuksista että vastaamalla kysymyksiinne. Kiitos perheelle ja myös muille taustajoukoille, olette arvokkaalla avullanne mahdollistaneet tämän blogini olemassaolon. Kiitos myös istanbulilaisille, olette aina rukouksissani ja sydämessäni.

Kiitos Istanbul, sinä otit minulta kaiken – ja myös annoit minulle kaiken.

Ps. Mikäli joku lukija ihmettelee, minne minulta unohtui blogini alun lupaus kirjoittaa rinnakkain molemmista kotikaupungeistani Turusta ja Istanbulista, kerrottakoon syy nyt.

Valitettavasti Turussa ei erityisemmin innostuttu moisesta uudenlaisesta kansainvälisyydestä ja ilmaisesta markkinoinnista sekä sydämellä tehdystä yhteistyöstä vaan asiat haluttiin tehdä mieluummin niin kuin ne on aina tehty. Tämä toki sallittakoon, vaikka mielelläni olisin esitellyt Turkua kansainvälisen Istanbulin vanavedessä. Jossain määrin myönteistä huomiota se olisi Turulle kenties tuonut, koska Istanbul on yksi maailman kiinnostavimmista kaupungeista. Vierailihan Istanbulissa pelkästään vuonna 2023 jopa yli 17 miljoonaa turistia.

Mutta valinnoilla me luomme elämämme niin yksityisesti kuin yhteiskunnallisellakin tasolla, ja minulle seisova vesi on aina kehittymättömyyden valinta, mitä karsastan. Niinpä blogini sitten keskittyi yksinomaan Istanbuliin – virtaavan elämän vesiin ja väreihin sekä elämänjanoisiin energioihin.